Muurinvartija nukkuu

Olen väsynyt, niin fyysisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Tiedän kyllä mistä se johtuu. Tiedän valvoneeni liikaa. Olen istunut taas liian monena iltana myöhään tietokoneen ääressä. Voisin ruoskia itseäni siitä loputtomiin. Teen tietoisesti itselleni pahaa, kun en nuku tarpeeksi. Miten voin olla niin typerä, että laiminlyön unen ja aiheutan itselleni huonoa oloa? Väsyneenä en ole parhaimmillani, enkä nauti mistään. Väsyneenä tulee syötyä mitä sattua, hoidettua kotia miten sattuu, eikä jaksa oikein mitään.

Voin syyttää väsymyksestä vain itseäni, minä olen vastuussa elämästäni ja nähtävästi en osaa elää oikein. Netti nielaisee huomaamatta ison siivun vapaa-ajastani, eikä minulla muka ole aikaa tehdä niitä asioita, joista oikeasti nautin, kuten lukea kirjoja ja ulkoilla tai vaan rukoilla. ”Hengellinen elämä” tai Jumalan kanssa vietetty aika lyhenee olemattomiin väsymyksen ja laiskuuteni takia.

Välillä olen aavistavinani Jumalan kutsuvan minua läheisyyteensä, mutta liian usein vaiennan sen kutsun. Pelkään, että olen vaarassa tulla sellaiseksi josta Raamatussa varoitetaan: ihminen, joka rakastaa nautintoja enemmän kuin Jumalaa (2.tim 3:4)tai kylväjävertauksen ohdakkeinen maa, jonka siemen ei tuota kypsää satoa, koska maailman huolet tukahduttavat kasvun.

Kuitenkin kaipaan Jumalaa ja haluaisin tuottaa hedelmää taivasten valtakuntaan. Minulla on ikävä sitä, että voisin kuulla Jumalan äänen ja tuntea sen, mitä hänen sydämellään on. Yhteys elävään Jumalaan ja hänen kanssaan asioiden jakaminen on oikeasti parasta, mitä on.

Huomaan vain olevani kärsimätön Jumalan suhteen. Kaiken pitäisi olla saatavilla nyt heti, myös Jumalasuhteessa ja Jumalan kanssa vietetyn ajan pitäisi olla jotenkin ”viihdyttävää” tai tuntua hyvältä. Jos en tunne mitään, alan helposti kyseenalaistaa omaa uskoani tai kiukutella Jumalalle, kun hän ei näytä minulle olevansa todellinen. Kuitenkin vaellamme uskossa, emme näkemisessä. Raamatussa on monessa kohtaa sanottu, että meidän pitäisi etsiä Jumalan kasvoja ja odottaa häntä. Vaikken näkisi suoria rukousvastauksia heti, tai tuntisi Jumalan konkreettisesti puhuvan minulle, hän kuitenkin elää ja on todellinen ja läsnä elämässäni.

Mielessäni kolkuttavat myös monien ystävieni rukouspyynnöt ja monet asiat, joita en ole vienyt Jumalan eteen. Minusta tuntuu, että silloin kun en elä lähellä Jumalaa, en ole sillä paikalla, jolla minun kuuluisi olla ja se minun paikkani on tyhjänä. Olen ikään kuin muurinvartija, joka nukkuu, vaikka minun pitäisi valvoa ja olla hereillä (hengellisessä mielessä) ja valmiina tekemään niitä asioita, joihin Jumala minua kutsuu. Usein en vain tiedä, mitä tehdä ja omat rukouksetkin tuntuvat niin pieniltä.

 Kyllähän minä tiedän Jumalan vastaavan rukouksiin, olen nähnytkin vastauksia, mutta miksi tuntuu, että vastaus tulee varmemmin toisten rukouksiin, kuin minun surkeisiin huokauksiini? Voisipa Jumala näyttää, että rukouksillani on konkreettista merkitystä, etteivät ne ole vain saippuakuplia tuulessa, vaan ne todella saavuttavat kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuimen.

Minusta siis tuntuu välillä, että uskonelämä takkuaa ja olen huono uskovainen. Onneksi usko ei ole suorittamista, vaan lepoa Iankaikkisilla käsivarsilla, Jeesuksen sovitustyön varassa. Tie Jumalan syliin on avoinna. Vaikka yhteys nyt olisikin poikki, niin Jeesuksen ristinkuoleman ja veren kautta se on auki, kun turvaudut häneen. Jos hävettää mennä Jumalan eteen pitkän tauon jälkeen, niin hän ei tuomitse ja lyö, vaan tahtoo armahtaa ja vapuauttaa. Hän on jo kantanut meidän syntimme ristillä ja sovittanut meidät Jumalan kanssa. Nyt hän odottaa, että jätämme hänelle kaikki syntimme ja hän tahtoo antaa meille puhtaan sydämen ja vapauden.

Jeesus armahda minua! Armahda kaikkia meitä omiasi, ettemme nukahtaisi hengellisesti, vaan pysyisimme hereillä ja kuulisimme sinua. Vaikuta meissä niin, että olisimme valmiita tekemään sinun tahtosi kaikissa tilanteissa, myös ajankäytön suhteen. Opeta meitä olemaan uskollisia sinullle arkielämässämme, niissä pienissä velvollisuuksissa, joita olet meille uskonut. Murra netin lumous ja anna minulle voimaa ja itsekuria säädellä vapaa-aikaani. Amen.