Olen viime vuosina pohtinut paljon karismaattisen liikkeen outouksia ja kamppaillut sen kanssa, miten on viisasta suhtautua näihin "kirkkauden julistajiin", ihmeparantajiin, "uskon" julistajiin tai joihinkin menestyksen evankelistoihin. Heillä tuntuu olevan niin kovin erilainen käsitys kristinuskosta kuin minulla. Niin erilainen kuva Jumalasta. Myös ajatukset synnistä, tuomiosta ja vanhurskaudesta, Jumalan rakkaudesta, Pyhästä Hengestä jne tuntuvat välillä vierailta. Liikkeen opeista ei kuitenkaan helposti saa selvää, vaan opit tuntuvat olevan jotain, mikä ikään kuin leijuu ilmassa ja muuntuu kameleonttimaisesti eri tilanteissa.
Mielestäni oppierot kirkkokuntien välillä ovat kyllä toissijaisia sen rinnalla, että me olemme kaikki pelastuneet Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Voin kokea yhteyttä luterilaisten, helluntailaisten, ortodoksien ja karismaattisten kristittyjen kanssa, yhteyttä, joka syntyy siitä, että meillä on sama Taivaallinen Isä ja sama Pyhä Henki vaikuttaa sydämissämme. Minun ei tarvitse olla heidän kanssaan samaa mieltä kaikista opeista eikä välittää heidän kirkkojensa oppiasioista, koska ne eivät kosketa minua. Kuitenkin karismaattisesta liikkeestä olen huolestunut.
(Tarkoitan karismaattisella liikkeellä tässä kaikkia yhteisöjä, jotka ovat sitoutuneet mm. sellaisiin opetuksiin joita viime postauksessani ihmettelin. Karismaattisia "idoleita" on paljon, mitä itse olen kuullut ja tiedän, niin David Herzog, Kenneth Hagin, Heidi Baker, Todd Bentley, Bill Johnson, John Crowder.)
Varmaan vähät välittäisin myös karismaattisen liikkeen opeista, elleivät ne koskettaisi minua. Kuitenkin törmään niihin aika ajoin. En halua loukata läheisiäni tuomitsemalla heidän uskoaan. Silti olen huolissani siitä, mihin menestysteologinen ja kokemuskeskeinen opetus karismaattisine outouksineen ajan kuluessa johtaa...Minusta on myös huolestuttavaa, että karismaattisen liikkeen opit (tai pikemminkin liikkeen"henki") leviää muihinkin kristillisiin kirkkokuntiin ja ennen outoina pidetyt jutut alkavat tuntua normaaleilta.
Olen käynyt näissä (ääri)karismaattisissa tilaisuuksissa ja kuunnellut joitakin puheita, jotka ovat saaneet vereni kiehumaan. Olen myös sanonut, mitä olen ajatellut. Kuitenkin minusta tuntuu, että vihastuminen on turhaa, sillä vihan voi tulkita vihollisen vastustukseksi, sielun haavoista johtuvaksi vihaksi tai luonteen heikkoudeksi. Vihastuminen nyt harvoin muutenkaan auttaa selvittämään asioita ihmissuhteissa.
Kuinka siis suhtautua tähän ilmiöön, jota nyt kutsun karismaattisuudeksi. Kuinka löytää järkevä suhtautumistapa? Olen yrittänyt olla silmät ja korvat ja sydän avoinna. Näen karismaattisen liikken kautta tapahtuvan hyviä asioita, ihmiset heräävät etsimään Jumalaa ja rohkaistuvat uskossaan positiivisen ilmapiirin myötä. Mutta samalla näen, että se, mitä ja miten liikkeen opettajat, evankelistat ym. julistavat ei perustu totuudelle.
Ihmettelen, miksi Suomen uskovat ja seurakuntien johtajat ovat niin hiljaa, kun sellaisia julistajia kuin Todd Bentley (viime vuonna) ja David Herzog kutsutaan Suomeen. Miksi ei kukaan kyseenalaista? Eikö asiasta välitetä? Toisaalta kritisoiminen ja arvostelu on vaikeaa. Ja sen sijaan, että kritiikki avaisi ihmisten silmiä, monen kohdalla käykin niin, että ne silmät pidetään entistä tiukemmin kiinni ja nähdään vain se, mitä tahdotaankin nähdä.
Muutenkin arvostelu ja kritisointi on kristillisissä piireissä miltei demonisoitu. Meistä on tullut kuin lammaslauma, jota paimenet (julistajat) ohjailevat sinne tänne.
Minua raivostuttaa se, että kristittyjen julistajien ja kristillisen toiminnan arvosteleminen on miltei mahdotonta, koska puolustajilla on aina muutama valttikortti hihassaan. Yksi on "vainokortti". Kaikki arvostelu on kristittyihin kohdistuvaa vainoa, jolloin arvostelija toimii ikään kuin paholaisen kätyrinä ja se, jota arvostellaan saa osakseen marttyyrin kruunun. Toinen on "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" -kortti, eli jos sanon jotain negatiivista, se voidaan tulkita tuomitsemiseksi ja silloin vedän vain itselleni tuomion. Siis paras pysyä hiljaa.. Kolmas on "älä mustamaalaa tai anna väärää todistusta", siis jos olet eri mieltä, älä sano sitä julkisesti. Neljäs on "anteeksianto"-kortti. Jos on tehty jotain vääryyttä, niin siitä on oltava mahdollisimman hiljaa ja annettava anteeksi eli unohdettava se, jolloin santeeksiannon tarkoitus on tukahduttaa arvostelu. Viides "kristittyjen yhteys" -kortti on se, että kristittyjen pitää pitää yhtä, koska Jeesus käski ja jottei arvostelu pilaisi muidenkin kristittyjen hyvää mainetta.
Tämä blogikirjoitus taitaa nyt olla melkoisen kipakkaa tekstiä...valitan, mutta kello on paljon ja väsyneenä on helppo kirjoittaa sensuroimatta.
Lopuksi:
Törmäsin netissä David Herzogin kirjan mainokseen...ja aloin voida huonosti. Mitä tekemistä tällä on oikeasti historiallisen kristinuskon kanssa? Katso tästä mainos kirjasta. Nuo kirjan otsikot voisivat olla jostain NewAge kirjasta aivan hyvin.
Nojautuen Pyhiin Kirjoituksiin ja omiin kokemuksiinsa David Herzog avaa Kirkkauden Invaasiossa seuraavia salaisuuksia:
- Kvanttifysiikka ja Kirkkaus
- Profeetallinen ja Ilmestystiedon Kirkkaus
- Kävely veden päällä ja seinien läpi
- Hallitusten valtaaminen Kirkkaudella
- Maantieteelliset portaalit ja portit
- Luovat ihmeet ja kuolleista heräämiset
- Unet, näyt ja hengessä siirtyminen
Koska itse olen perehtynyt melko hyvin paitsi uuskarismaattiseen kenttään, myös sen kritiikkeihin, jaan mielelläni pari hyvää aineistovinkkiä, jotka antavat hyviä eväitä oman perustellun kannan muodostamiseen.
VastaaPoista1. Phillip Cary: Hyvä uutinen huonoille kristityille. 10 asiaa, joita sinun ei tarvitse tehdä. Tässä kirjassa Cary, joka on filosofi ja teologi, purkaa kansantajuisesti ja vakuuttavasti modernissa kristillisyydessä vaikuttavaa ns. uusevankelikaalista ajattelua, jota leimaavat kaupallisuus, viihteellisyys ja manipulaatio.
2. Olavi Peltolan saarnat ja tekstit hänen omilla kotisivuillaan.
3. Timo Eskolan Uuden testamentin narratiivinen teologia. Ei suoraan kritisoi karismaattisuutta, mutta antaa hyviä tulkinnallisia lähtökohtia moniin Raamatun opetuksiin ja samalla tulee osoittaneeksi, kuinka kyseenalaisia muutamat vallitsevat opetukset ovat.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos paljon vinkeistä!
VastaaPoistaTuo Caryn kirja minulla onkin jo. Se on aivan mainio, mutta en ole saanut luettua sitä kokonaan. Se haastaa ajattelemaan ja siksi haluan lukea sitä ajan kanssa ja rauhassa. Haluan pohtia kirjan ajatuksia ja peilata niitä omiin havaintoihini ja ajatuksiini. Minusta on positiivista, että kristillinen kirja herättää ajatuksia ja antaa pureskeltavaa.
Olavi Peltolankin juttuja olen joskus lukenut ja ne olivat hyviä ja erittäin asiantuntevia, mutta minua ärsytti tietynlainen helluntailaisuuden ja armolahjojen väheksyntä. En näe mitään syytä sille, miksi Raamatun armolahjat eivät toimisi edelleen ja niitä voidaan käyttää myös oikein kaikesta sekaannuksesta ja väärästä opetuksesta huolimatta. Minua on nyppii luterilaisten ennakkoluulot vapaista suunnista ja se, että niitä kylvetään. Samalla tavalla minua ärsyttää helluntailaisissa piireissä ennakkoluulot luterilaisista ja heidän väheksymisensä. Kuitenkin voisin itse voittaa Peltolaa kohtaan tuntemani ennakkoluulot ja antaa hänelle vielä mahdollisuuden.
Timo Eskolan kirjasta en ole kuullutkaan, mutta jotain tuollaista itseasiassa kaipaan. Raamattua tulkitaan välillä ihan kummallisesti ja tekisi hyvää kyllä jos olisi jotain "kättä pitempää" jonka avulla perustella, miksi jotkut jutut ovat Raamatun valossa täysin hatusta vedettyjä. Esim. vaikka Psalmissa 4 sanotaan: "sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta," , niin se EI VOI millään tarkoittaa "hengestä" juopumista ja hekottelua ja hyvää oloa. Siinä mielestäni puhutaan selvällä suomen kielellä siitä, että toiset toivovat menestystä ja pyytävät Jumalaa siunaamaan heitä hyvillä asioilla, mutta Jumala voi antaa ihmisen sydämeen suuremman ilon kuin mikään ulkonainen menestys ja rikkaus voi antaa. Sillä Jumala antaa ihmiselle rauhan ja hän saa rauhassa käydä nukkumaan ja uskoa, että hän on turvassa.
http://youtu.be/51eBGDESy9s
VastaaPoistaTossa analysoidaan Herzogin oppeja.
Ihan mieletöntä, että joku ajattelee ja kokee, kuten minä!! Olen pohtinut ja kipuillut samojen teemojen parissa. En voi myöskään ymmärtää monien uskovien laamamaista asennetta, mielestäni tänä aikans olisi todella tärkeää seisoa totuuden takana ja unohtaa vääränlainen "annetaan kaikkien kukkien kukkia" asenne.
VastaaPoistaEipä tietenkään saisi arvioida:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=o2EFWXVFzC4
Tällä videolla Herzog opettaa seuraavaa:
"Kvanttifyysikoilta tiedämme, että puhuminen tuottaa ilmakehään subatomisia hiukkasia.
Kohteille voidaan puhua ja ne muuttavat muotoaan sen mukaan, miten niille puhutaan.
Japanilainen tiedemies teki kokeen ja puhui mikroskoopin alla oleville vesihiukkasille.
Niin vesihiukkaset muuttivat muotoaan sen mukaan, miten niille puhuttiin!
Kun hän sanoi: Rakkaus! Se kirkastui.
Kun hän sanoi: Vihaan sinua! Se kutistui! Joka ikinen kerta.
Esineisiin ja aineeseen vaikuttaa se miten niille puhutaan.
Kun sinä ajattelet jotain äärimmäisen keskittyneesti, tiede on todistanut, että ajattelu tuottaa samanlaisia näkymättömiä, subatomisia hiukkasia kuin jos puhuisit korkealla värähtelytasolla. Ja he testasivat sen aineella, ja he kohdistivat radioaaltoja kultaharkkoon.
Radioaaltoja ei voi nähdä, mutta sinä tiedät niiden olevan olemassa.
Sitten he mittasivat tuon kultaharkon värähtelytason.
Tuossa kultaharkossa ja sen ympärillä oli paljon enemmän energiaa värähteleviä subatomisia hiukkasia. Se värähteli!
He ottivat toisen kultaharkon ja käskivät miehen keskittää kaikki ajatuksensa niin intensiivisesti kuin mahdollista tuohon toiseen kultharkkoon!
Sitten he mittasivat sen. Se oli aikaisemmin ollut normaali, mutta nyt siinä oli jopa korkeammat värähtelyt kuin tuossa johon kohdistettiin radioaaltoja!
He oivalsivat: Jos ajattelet aivoillasi riittävän korkealla värähtelytasolla, sinun aivosi lähettävät radiolähetyksiä. Aivan kuten radiolähetin!
Oletko joskus kokenut tarvetta soittaa ystävällesi?
Oletko tuntenut että on pakko soittaa tuolle ilmiselle?
Kun kolme päivää ajattelet tiiviisti, liike-elämän kontaktia tai ystävää jolle sinun pitäisi soittaa, ja he soittavatkin sinulle! Tai sinä soitat heille kolmen päivän päästä ja he sanovat: Olen ajatellut sinua kolme päivää! Monellako on tämä kokemus uudelleen ja uudelleen? Kaikilla!
Tiedemiehet ovat tutkineet syytä tähän ja todenneet ja oivaltaneet, että jos aivot ajattelevat tarpeeksi intensiivisesti korkeilla värähtelytaajuuksilla, ne lähettävät subatomisia hiukkasia jotka vaikuttavat aineeseen. Luomakunta ja universumi sinun ympärilläsi luovuttaa sitä, mitä sinä ajattelet, jos ajattelet riittävän intensiivisesti.
Universumi ja luomakunta antaa sinulle sen, mitä sinä olet etukäteen ”nähnyt”, ajatellut ja tuntenut, koska se luulee sinun jo olevan siellä. Se ei huomaa eroa.
De ja vu on tunne siitä, että olen jo ollut täällä. Eikö ole ihmeellistä? Subatomiset hiukkaset ympärilläsi alkavat tulla kohti sinua kun alat ajatella, esineet tulevat sinua vastaan. Kun alat ajatella tiettyä autoa sinä alat nähdä sen tiellä… Hei, siinä on se sama auto jota olen ajatellut! Ja kun katsot tv:tä se on siellä taas!
Tunnekin on värähtelyä. Jos lisäät sen ajatukseen ja puheeseen, se kiihdyttää luomisen moottoria vieläkin nopeammaksi!
Salaisuus on tämä: Jos voit maistaa tulevaisuutta kuin se tapahtuisi unessa tai elokuvassa, kehosi ei tunne eroa vaan se alkaa toimia kanssasi sen ”tulevan sinäsi” mukaan, jota kaipaat.
Minä matkustan kaikkialla maailmassa. USA:ssa joka viikko eri kaupungeissa: Atlanta, New York, Chicago. Ja minun täytyy patistaa itseäni. Herään ja menen heti tunnin kävelylle. Laitan korvilleni meditaatiomusiikkia tai -opetusta ja kävelen ulkona, kuten tänään. Kävelin Sedonassa luonnossa katsellen asioita, ja nämä asiat pulpahtivat päähäni. Ja nämä ajatukset ovat ajatuksia Luojalta."
Kiitos kommenteista anonyymit!
PoistaNäin tuon videon ja se oli järkyttävää tekstiä. On käsittämätöntä että monet uskovat hyväksyvät tuollaisen sanoman julistajan ja pitävät häntä evankeliumin saarnaajana, vaikka kyse on selkeästi jostain muusta. En käsitä miten tämäkin yritetään painaa villasella ja selitellä pois monin erilaisin tekosyin.
Järkyttävintä on, että hän on tulossa taas Suomeen :( Surullista, että kristillinen media on hänen puolellaan eikä kukaan uskalla sanoa vastaan. On hirveää nähdä, miten olemme ihan vietävissä.,..
Onpa hienoa löytää joku joka painii samjen asioiden kanssa. Olen ihan pyörällä päästäni näiden outouksien kanssa enkä tiedä mitä pitäisi uskoa. Tuttavani sanoi Jeesuksen tulleen käymään kotiinsa. Kun mietin asiaa ja pohdin koettelua, Raamatun perustelua jne sain vastaukseksi vain että "uskonnollisuuden henki" minussa nyt vaan puhuu. Ei saisi edes pohtia tai arvioida ( huom ei arvostella edes)...ihme touhua.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi anonyymi ja pahoittelut, että en ole huomannut vastata aiemmin. Uskon, että on kyllä olemassa lakihenkistä ja kahlitsevaa uskonnollisuutta (vrt. fariseukset), mutta nykyään leimataan uskonnolliseksi sekin, jos uskaltaa ajatella itse omilla aivoillaan. Se, että ajattelee, kyselee ja pohtii asioita ja tutkii raamatusta EI ole uskonnollisuutta, vaan tervettä ihmisyyttä ja kristillisyyttä. Toiset ihmiset luonnostaan ajattelee ja pohtii asioita älyllisesti enemmän kuin toiset, mutta kaikille Jumala on luonut älyn/kyvyn omaksua tietoa/järjen. Ja kristittyjen elämässä Pyhä Henki toimii myös älyn ja tiedon kautta. Siunausta sinulle anonyymi jos tänne joskus vielä satut uudestaan!
PoistaPaljon ilmiötä pengottuani olen vakuuttunut että äärikarismaattisuus tekee tietä eksytyksellään sille "toiselle" joka kohta ilmestyy, koska jano kokea ihmeitä on viritetty äärimmilleen ja painotus julistuksessa on hengen ilmiöt, joista itse asiassa Raamattu puhuu aika vähän. Siitä syystä niin paljon voidaan laittaa hänen piikkiinsä ja samalla tukittu varoituksilla suut niiltäkin jotka olisivat kykeneviä arvioimaan ilmiöitä. Jumalan Henki kirkastaa Sanan ja Kristuksen. UT ei koskaa kehoita rukoilemaan Pyhää Henkeä vaan Jumalaa Jeesuksen nimessä, Pyhässä Hengessä. Te eksytte kun ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa, sanoi Jeesus aikoinaan. Loputtomalla ylistyksellä turrutetaan yleisö, jonka jälkeen mikä tahansa opetus menee läpi, kun järjestyksen pitäisi olla toisinpäin, terve opetus Sanasta, jonka jälkeen ylitys, jos niin koetaan. Valitettavasti yistys usein vaikuttaa olevan hengellistä itsetyydytystä.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Kauko Laitala! Olen samaa mieltä siitä, että on huolestuttavaa, jos ihmiset on niin "peloteltu", etteivät he uskalla ajatella itse ja arvioida aikamme kristillisyyttä.
PoistaTuosta, mitä sanoit Pyhästä Hengestä olen vähän eri mieltä tai lähinnä en ymmärrä, miksi ei voisi Pyhää Henkeä rukoilla? Jos vaikka sanon, ”tule Pyhä Henki” se tarkoittaa, että pyydän Jumalan tulemaan tilanteeseen. Pyhä Henki on totuuden henki, lohduttaja, puolustaja, ja kuten sanoit, kirkastaa sanaa ja Kristusta, mutta Pyhä Henki on yhtä paljon Jumala, kuin Isä ja Poika. Ei kai kolminaisuuden persoonilla ole arvohierarkiaa, niin, että Isä olisi ylempiarvoinen, sitten poika ja sitten Pyhä Henki. Kaikki kolme tarvitsevat toisiaan.
Mitä tulee ylistysmusiikkiin, niin ymmärrän pointtisi sikäli, että itse olen ajatellut samansuuntaisesti, siis epäillyt, käytetäänkö musiikkia juuri tuolla tavoin, aivojen turruttajana. No, kuitenkin musiikki on Jumalan lahjaa ja se avaa usein ihmisten sydämiä, itse olen ainakin kokenut sen, että musiikki puhuttelee syvemmältä. Siksi itse pidän siitä, että tilaisuuksissa on musiikkia enkä ymmärrä mihin perustuisi se, etä musiikkia olisi vasta saarnan jälkeen? Ylistysmusiikissa on kysymys myös erilaisesta laulamisen kulttuurista, mihin Suomen seurakunnissa on perinteisesti totuttu. En tiedä onko se parempi vai huonompi, vai onko sillä edes niin väliä.
Kiitos ajatuksia herättävästä kommentoinnista ja pahoittelut, että vastaaminen unohtui. Siunausta elämääsi!