Ystävänpäivä on ainakin minulle hyvä muistutus siitä, etteivät ystävät ole itsestäänselvyyksiä. Olen iloinen kavereistani ja ystävistäni, aivan jokaisesta :) On etuoikeus saada tuntea niin mahtavia ihmisiä, sellaisia, joiden kanssa viihtyy. Ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa elämän isoja ja pieniä asioita, iloja ja murheita. Ihmisiä, joiden kanssa on kiva viettää aikaa, jutella, nauraa ja olla hiljaa.
Kaikille ystävänpäivä ei varmaan ole helppoa aikaa. "Yksinäisyyteen voi kuolla" - oli HelsinkiMission mainoskampanja aikoinaan...ja lause vetää aika hiljaiseksi. Kunpa voisin olla poistamassa yksinäisyyttä omalla paikallani. Koko maailman huolia en voi kantaa, enkä voi kaikkia pelastaa, mutta ystävänä voin kenties olla jollekulle tärkeä.
Jumalan tunteminen ei poista yksinäisyyttä, sillä jokainen ihminen kaipaa ihmisiä ympärilleen. Kuitenkin tarvitsemme Jumalan ystävyyttä. Hän tahtoo olla ystävämme. Hän kaipaa seuraamme ja tahtoo viettää aikaa kanssamme, jutella ja jakaa ajatuksia. Jeesuksen sanoo:
"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Joh 15:11-15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti