Rakkaus leviää

Kun tulin tänään töistä, vastaani tuli ystävällisen näköinen vanhempi nainen, joka tervehti minua. Ajattelin, että hän varmaan kysyy tietä jonnekin ja pysähdyin. Sen sijaan hän sanoi hymyillen, että Jeesus rakastaa sua valtavasti! Minä sitten puhkesin myös hymyyn, ja sanoin tietäväni. Yhdessä siinä hymyiltiin ja tuli valtavan hyvä mieli. Paljon emme jutelleet, kun kiirehdin metroon. Harmittaa, että olin muka niin kiireinen...

Iloitsen siitä, että tuo nainen on lähtenyt liikkeelle, kertomaan ihmisille Jumalan rakkaudesta. Kunpa itsekin rohkaistuisin lähestymään ihmisiä ja löytäisin oman paikkani Jumalan suuressa suunnitelmassa. Jumala tahtoo pelastaa tämän kaupungin ihmiset synnin ja kuoleman vallasta ja antaa heille ikuisen elämän. Kunpa Jumala näyttäisi missä on minun paikkani muurinaukossa.

Pyhä Henki kutsuu ihmisiä tässä kaupungissa tänäänkin. Uskon, että Jumala tahtoo sanoa meille saman, kuin Paavalille aikoinaan: Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani." Apt. 18:9-10

Tässä maassa ja kaupungissani on ihmisiä, jotka ovat valmiita kuulemaan Jumalan sanan ja ottamaan sen vastaan. Jeesus itse on tehnyt työtä heidän sydämissään ja tekee yhä. Jumala ikään kuin kysyy minulta, että olenko minä valmis siihen, että Hän saa minuakin käyttää evankeliumin välittäjänä? Haluanko antaa Jumalalle koko elämäni, myös ne asiat, joita en tahtoisi luovuttaa. Jumala tahtoo olla meille kaikki kaikessa. Elämän lähde. Hän tahtoo itse Pyhän Henkensä kautta johdattaa meitä tuntemaan häntä paremmin ja tuntemaan paremmin hänen unelmiaan. Kun jaamme elämäämme Jumalan kanssa, hän jakaa myös meidän kanssaan omia ajatuksiaan.

Mitä varten minut on pelastettu? Sitäkö varten, että mahdollisimman pitkälle kehittyneenä kristittynä kerran saavuttaisin taivaan? Ei, vaan minut on pelastettu armosta, sitä varten, "että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan".

Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. 2. Kor 4:6 (KR 33/38)

Minusta tuntuu, että olen liikaa ollut vain kristittyjen seurassa ja liikaa keskittynyt omaan hengelliseen hyvinvointiini. Ikään kuin ahmisin itseni ähkyyn seurakunnan sisällä, samalla kun ulkona ihmiset kuolevat nälkään. Ehkä en voi "kasvaa" kristittynä näin, jos en uskaltaudu kohtaamaan ihmisiä, jotka eivät vielä usko. Jumala tahtoo opettaa minua heidän kauttaan ja vetää heidän kauttaan lähemmäs itseään. Olen huomannut, että minua ei välttämättä herätä esim. rukoilemaan se, että joku saarnaa palavasti rukouksen tärkeydestä. Sen sijaan hyvät kohtaamiset ihmisten kanssa, jotka eivät tunne Jumalaaa, pistää rukoilemaan Jumalaa. Ehkä silloin tajuan, etten minä voi kenenkään sydämeen uskoa sytyttää, mutta Jumala voi tehdä sen.