sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Jumala kutsuu, mitä vastaan?

Olen kuullut lyhyen ajan sisällä monia sanomia siitä, että Jumala kutsuu meitä rukoukseen tämän maan puolesta.

Luulen, että presidentinvaalit ovat herätelleet kristittyjä huomaamaan, missä mennään ja millaisia ovat suomalaisten arvot tänään. Ehkä olemme eläneet jossain kristittyjen kuplassa, johon on kantautunut vain vaimeita kaikuja muualta maailmasta.Monien herättelevien puheiden ansiosta olen ainakin hetkeksi havahtunut horroksestani. Minun mukavuudenhaluista sydäntäni on järkytetty. Monesti puheet ja saarnat jäävät kuitenkin vain "hyviksi puheiksi", jotka eivät muuta minua. Jumala, muuta sinä minua!

Mihin tunnen Jumalan minua sitten kutsuvan? Rukoilemaan Jumalan armoa maallemme, mutta ennen kaikkea tekemään parannusta omassa elämässäni. Tunnustamaan, etten ole elänyt hänen tahtonsa mukaan. Jumala tahtoo minun olevan uskollinen pienissä, mitättömiltä ja turhilta tuntuvissa asioissa - jotka kuitenkin kasaantuvat suuriksi vuoriksi. Niistä pienistä asioista tulee niin helposti suuria esteitä sille, että kulkisin Jumalan tahdossa. Mitä sillä on väliä, jos menen mukaan pahan puhumiseen, jos ihan vähän kun kaikki muutkin?

Lisäksi on niin paljon kaikenlaista, mikä vie huomiota tärkeimmästä, Jeesuksesta. Raha ja materia, niihin liittyvät huolet. Ajan väärinkäyttö ja sen tuhlaaminen epäolennaisuuksiin. Sen seurauksena on taas Raamatun ja rukouksen säännöllinen laiminlyöminen. Sehän on ihan selvä, että jos istun koneella monta tuntia, minulla on aina vain vähemmän tunteja käytettäväksi Raamatun lukuun ja Jumalan kanssa ajan viettämiseen. Lisäksi arvojärjestys voisi olla toisinpäin, niin, että Jumalan kanssa ajan viettäminen olisi ykkösenä. Se on kuitenkin kaikista parasta :)

Olen miettinyt myös sitä, mitä on terve ja tasapainoinen kristityn elämä. Uskoni tuntuu välillä olevan kuin urherilusuoritus, jossa jatkuvasti voisi parantaa, eikä koskaan voi olla tyytyväinen. Usko on kuitenkin jotain muuta. Usko on elämää yhteydessä elämän antajaan, joka rakastaa minua niin paljon, että antoi henkensä puolestani.

Tein "uudenvuodenyrityksen" aloittaa lukemaan Raamattua alusta loppuun ja rukoilemaan säännöllisesti tietyn ajan. Ensimmäinen yritys epäonnistui, mutta jospa jatkaisin siitä, mihin olen jäänyt ja ottaisin tietyn ajan päivästä Jumalalle.

Haastan myös teitä, lukijat, varaamaan päivästä hetki ihan vain Jumalan kanssa olemiseen ja Raamatun lukemiseen. Toki varmaan olettekin jo tässä suhteessa minua pitemmällä :) mutta uudelleen haastaminen ei varmaan ole pahasta.

2 kommenttia:

  1. Varmaan asia on niin kuin kirjoitit. Minulle on tullut suuri Sanan nälkä (ei ollenkaan tyypillistä minulle). Luen Uutta testamenttia toista kertaa peräkkäin läpi. Jotenkin tuntuu, että pitää tankata itsensä Jumalan sanalla,kohta sitä voidaan tarvita. Olemme myös alkaneet miehen kanssa rukoilla päivittäin (ei myöskään ole aiemmin ollut tapana). Jumala voi herättää ja vaikuttaa tahdon ja tekemisen.

    VastaaPoista
  2. Oi, minäkin haluaisin valtavan Sanan nälän! Kuulostaa ihanalta. Tiedän kyllä, että nälkä kasvaa syödessä, kun aloittaa lukemisen, tekee mieli lukea lisää ja lisää. Se aloittaminen on vaan välillä vaikeaa, kun kaikki muut asiat vie huomion. Tarvitsisin sitä säännöllistä rutiinia ja itsekuria. Minullakin on kyllä tunne, että olisi hyvä tuntea sanaa ja tuntea sitä myös ulkomuistista!

    VastaaPoista