Elät elämää, jolla on merkitys!

Taisin edellisessä kirjoituksessa sanoa haaveilevani siitä, että voisin tehdä jotain merkityksellistä joskus jossain. Helposti kuitenkin unohdan, että elämä on tässä ja nyt. Jos haluan tehdä jotain merkityksellistä, minun on tehtävä sitä jo tänään. 

Jos haaveilen, ettei vanhusten tarvitsisi kärsiä yksinäisyydestä, niin eikö minulle pitäisi olla tärkeintä pitää huolta omista isovanhemmistani? On helppo haaveilla jostain suuresta ja hienosta tavoitteesta, mutta vaikeampaa on muistaa elää sitä unelmaa todeksi arjen pienissä asioissa. 

Luulen, että lopulta ne kaikkein pienimmiltä ja kenties merkitysettömiltäkin tuntuvat teot tai tekemättä jättämiset ovat niitä kaikkein tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä. Vaikkapa se, että äiti päivä toisensa jälkeen toistaa samat rutiinit, syöttää ja nukuttaa lapset, on aivan järisyttävän merkityksellinen asia, jolla on valtaisa vaikutus. Ja vaikka ei olisi perhettä, niin uskon, että jokainen meistä muuttaa maailmaa omalla paikallaan. 

Jos jahtaan kuuta taivaalta tai lammen pinnasta, en ikinä saa sitä kiinni.  Luulen, että samoin käy, jos minulla on unelma jostain suuresta ja tähtään sitä kohti, mutta en näe jokapäiväisen ja tavallisen elämäni merkitystä.  Jos tajuaisin, kuinka merkityksellisiä jokapäiväiset, pienet tekoni ja valintani ovat, niin varmasti haluaisin elää arjessani lähellä Jumalaa ja tehdä hänen tahtonsa.  

Muistaakseni se oli Tapani Suonto, joka sanoi joskus jossain puheessaan, että jos haluat etsiä Jumalan tahtoa ja johdatusta, niin tee se, mikä on edessäsi, siis se, mikä sinun pitääkin tehdä (Jos olet perheellinen, pidä huolta perheestäsi, jos olet väsynyt, mene nukkumaan jne) Silloin olet jo Jumalan johdatuksessa ja teet hänen tahtonsa. Opin tästä kaksi asiaa. Sen, että Jumalan tahto on usein hyvin arkisia asioita ja kuuliaisuutta arjessa. Lisäksi opin sen, että Jumala ei tahdo, että laiminlyön yöuniani. ( vaikka tein sen jo...)

Voiko yksinäisyyteen kuolla?

Me helsinkiläiset olemme bonganneet tämän kysymyksen varmasti joskus bussipysäkiltä tai metrolaiturilta, kun HelsinkiMissio on mainostanut tekemäänsä seniorityötä. Mainokset ovat olleet puhuttelevia ja riipaisevinta on, että yksinäisyyteen todella voi kuolla..ja vanhukset niin helposti unohtuvat ja jäävät yksin.

Kun nyt googletin noita mainoksia, niin minulle tuli hurja ikävä omia isovanhempiani, jotka asuvat ihan liian kaukana...ja tunnen nyt piston sydämessäni kun en ole muistanut soitellakaan.

Haluaisin elämäni aikana tehdä jotain merkityksellistä.  Jos voisin muuttaa jotain tässä maassa, niin   haluaisin ettei kenenkään vanhuksen tarvitsisi jäädä yksin. Haluaisin tehdä oman pienen osani sen eteen,  että vanhukset voisivat löytää Jumalan,  pelastuksen ja pääsisivät taivaaseen. Jumalalla on niin valtava sanoma vanhuksillekin. Syyllisyyttä ei tarvitse enää kantaa, sillä Jeesus on kuolemallaan lahjoittanut anteeksiannon ja rauhan ja iankaikkisen elämän.  Hän tahtoo olla läsnä jokaisessa elämämme päivässä ja hänelle voi kertoa kaiken. Jumala odottaa jokaista vanhusta luokseen kotiin taivaaseen, eikä tahtoisi kenenkään menevän kadotukseen.

Mitä minä voisin tehdä, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla yksinäisyyteen? Mitä juuri minä voin tehdä ettei kukaan kuolisi kuulematta sinusta ja ikuisesta elämästä, joka on tarjolla Jeesuksessa?

En päivääkään vaihtaisi pois

Täytän pian 27 vuotta. Tuntuu hurjalta tajuta, kuinka paljon elämää on jo takana. Lueskelin juuri vanhoja päiväkirjojani ja palasin menneisiin vuosiin.

Moni asia on muuttunut, mutta kuitenkin olen yhä se sama pieni tyttö, jolla oli suuria haaveita. (Kuinka moni niistä haaveista on toteutunut?) Sydämessäni asuu myös se teinityttö, joka oli toisaalta niin ehdoton ja toisaalta kovin epävarma. Onneksi olen jo aikuinen ja voin ottaa rennommin, mutta jotain olen ehkä menettänyt. Löydän sisimmästäni myös sen nuoren kaksikymppisen naisen, joka oli kaikkialla ulkopuolinen ja yksinäinen. Nyt minulla on ystäviä ja ihana seurakunta. Jumala on tehnyt suuria asioita ikään kuin huomaamattomasti, niin, etten tajua aina kiittää. 

Olen vuosien aikana muuttunut ja kuitenkaan en ole. Koko elämäni on kaiverrettuna sydämeeni, eikä se koskaan katoa minusta. Elämänkokemukseni ovat kuin miekka, joka on lävistänyt sydämeni. Kun puhun jostain asiasta, jonka olen elänyt läpi, tiedän mistä puhun. Elämänkokemukseni ovat lahjaa Jumalalta. Tuntuu rajulta sanoa näin, mutta uskon, että jokainen niistä on tavallaan koitunut parhaakseni. Jumala on kuljettanut minua teitä, joita en ole aina itse voinut valita, mutta hän on ollut minun kanssani elämäni jokaisessa hetkessä. Niissäkin, joita en muista.

Kunpa en koskaan unohtaisi sitä pientä lasta, joka olin. Kunpa en koskaan unohtaisi sitä pikkukoululaista, teiniä ja nuorta aikuista, joka minä olen ollut. Kunpa en väheksyisi ainuttakaan tilannetta elämässäni, vaan voisin muistaa kaiken ja kiittää Jumalaa siitä, että hän on ollut kanssani. Aina.

"Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt" Psalmi 103:2

Kestävä rauha

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon"

Nämä Jeesuksen sanat on talletettuna Johanneksen evankeliumiin 14 lukuun. (Joh 14:27)

Jeesus tiesi, että tämä maailmakin voi luvata antaa meille rauhan, mutta se rauha on lopulta valetta. Vaikka ympärillämme olisi rauha ja meillä itsellämme rauhallinen olo, niin jos meillä ei ole rauhaa Jumalan kanssa, meidän rauhamme on vain harhaa ja petosta. 

Maailman antama rauha kestää ehkä niin kauan, kuin olosuhteet ovat suotuisat, eikä mikään uhkaa meitä, tai niin kauan kuin pystymme säilyttämään oman mielenrauhamme. 

Entä sitten, kun ulkoinen rauha riistetään? Tai entä jos tunteet lyövät ylitsemme niin, ettemme kykene enää hallitsemaan pelkoamme. Meidän oma rauhallisuutemme ei kestä elämän myrskyissä. Viime päivät ovat näyttäneet myös sen, että maailmanrauhakin on lopulta hyvin hauras.  

Onko tässä maailmassa mitään pysyvää? Onko tällä maailmalla, joka etsii omaa tuhoaan, mitään toivoa?

Raamatun mukaan meillä on toivo, joka elää.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli itse ihmiseksi ja kärsi rangaistuksen meidän synneistämme (eli kaikista pahoista teoistamme, joiden takia meillä ei ole rauhaa Jumalan kanssa)

Hän, joka oli pyhä ja synnitön, otti koko maailman ihmisten synnit päälleen, ja kuoli ristillä, kärsien rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Jeesus kuoli sovittaakseen meidät Jumalan kanssa, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän. 

Jeesuksen antama rauha ei siis perustu tunteisiin tai olosuhteisiin, vaan siihen, että Hän on sovittanut meidät. Niin kauan, kuin yritämme etsiä rauhaa itsestämme, meillä ei ole rauhaa. Vasta, kun Jeesus antaa oman rauhansa meillä on todella rauha, jota kukaan ei voi meiltä riistää. 

Jeesuksen antama rauha kestää kaikissa olosuhteissa ja tunnetiloissa, sillä se on tosiasia, joka ei muutu. Ja kuten sanonta kuuluu "totuus ei pala tulessakaan"

Jumala ja totuus on se, mikä pysyy kun kaikki horjuu. Ja maailmalla on toivoa. Jobkin tiesi sen suuressa tuskassaan, kun hän sanoi: 

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. " Job 19:25 (KR 33/38)

P.S. Rukoillaan rauhaa Ukrainaan!

Jumalan hyvyys ja huolenpito

Joskus tuntuu siltä, kuin eläisin sumupilvessä, jossa en näe mitään selvästi ja voi vain aavistella mitä ympärilläni on. Toisinaan jostain puhaltaa tuuli, joka selkiyttää ilmaa hetkeksi ja näen enemmän. Niin kävi viime viikonloppuna. Jumalan hyvyys jollain tavalla konkretisoitui hetkeksi ja tajusin, että se, mitä Jumala tarjoaa on oikeasti parasta, mitä on ja että Jumala on oikeasti hyvä Isä.

Nyt taivas on taas vetäytynyt sumuun ja Jumalan hvyyyttä on vaikeampi nähdä eivätkä rukoukset tunnu kantavan hänelle asti. Onneksi uskonelämä ei perustu tunteisiin, vaan tosiasioihin. Vaikka minusta tuntuisi, että Jumala olisi saavuttamattomissa, hän kuitenkin on tässä aivan lähelläni. Hän katsoo kun tuijotain tietokoneen ruutua. Hän katselee kun epätoivoissani yritän rukoilla, hän tuntee ajatukseni paremmin kuin minä itsekään. Hänen lapsensa on turvallista olla. 

Vaikka tuska ja kipu kuuluu elämään, niin ehkä Jumala ei haluakaan satuttaa minua. Ehkä Jumala tahtookin minun löytävän onneni hänessä. "Onneni on olla, Herraa lähellä" John Piper, amerikkalainen jonkin sortin reformoitu pastori/teologi tms. (en tiedä virallista nimitystä) on tullut tunnetuksi Desiring God -kirjasta, jota en toki ole lukenut, kun en pahemmin ymmärrä teologisia kirjoja. Olen kuitenkin kuunnellut jotain pätkiä youtubesta hänen puheistaan ja lukenut myös jotain kirjoituksia netistä. Hänen sanomansa on: "God is most glorified in us, when we are most satisfied in him"Tässä linkki hänen saarnaansa. 

Minua lohduttaa ajatus siitä, että Jumala tahtoo minun olevan onnellinen, olosuhteista, tunteista ja kaikesta muusta riippumatta, hän tahtoo minun olevan tyytyväinen hänessä. Hän tahtoo täyttää kaikki tarpeeni rakkaudessaan. Jeesuksessa minulla on kaikki mitä tarvitsen. Haluan oppia tuntemaan, mitä se on käytännössä. Miten voin löytää kaiken, mitä tarvitsen Jeesuksessa ja Jumalan yhteydessä?

Mitä jää, kun turha riisutaan

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon asioista, jotka ovat oikeastaan epäolennaisia elämäni kannalta. Olen pohtinut täällä asioita, jotka ovat kyllä tärkeitä ja pohtimisen arvoisia, mutta todelliset elämän ja kuoleman kysymykseni ovat muualla. En halua toistaiseksi edes avata niitä täällä julkisesti.

Sen verran voin sanoa, että minusta tuntuu nyt tänään siltä, että minua ikään kuin kuoritaan pikkuhiljaa. Jumala näkee asioiden ytimeen, vaikka minä käsittelen niitä usein vain pinnallisesti. Hän tietää, mistä todella puhun, kun puhun jostain mieltäni askarruttavasta asiasta, koska hän näkee pinnan alle.

Tahdon sanoa myös teille, blogini lukijat, tämän samalla kun kirjoitan itselleni: Jumala tuntee sydämemme paremmin kuin me itsekään ja hän tietää, mikä on todellinen ongelmamme, vaikka me itse emme näe sitä. Hän voi myös selvittää ongelmamme, ne vaikeimmatkin, jotka näyttävät siltä, että ne tuhoavat meidät.

Mitä jää, kun turha riisutaan?

Joka päivä on ystävänpäivä

Ystävänpäivä oli ja meni. Unohdin kirjoittaa tänne perinteisen jokavuotisen ystävyyden ylistyksen :)

Ystävyys on suola, joka saa elämän maistumaan. Elämässä ei ole mitään niin pahan makuista, ettei se maistuisi paremmalta kun  jakaa sen ystävän kanssa.

Ystävyys on upea sinfonian,  jossa erilaiset soittimet kuulostavat kauniilta yhdessä,  vaikka soivatkin eri äärellä ja soittavat eri kohdissa.

Ystävyys on jotain äärettömän arvokasta ja sitä ei voi ostaa mistään, koska se ei ole kaupan. Ystävyys on Jumalan lahja.

Kiitos Herra ystävistä!