Rukoilu tuntuu aina jäävän kaiken muun jalkoihin. Usein tuntuu paremmalta tehdä jotain käytännössä, kun "siinä ainakin saa aikaan jotain". Niin sitä helposti ajattelee. Kunnes tajuaa, että ei sillä tehdyllä oikeastaan ollutkaan niin paljon merkitystä, kuin jos olisi saman ajan käyttänyt rukoukseen.
Tämänkin ajan, jonka käytän koneella kirjoitteluun, voisin käyttää siihen, että rukoilisin vaikkapa tämän blogin lukijoiden tai muiden netissä kohtaamieni ihmisten puolesta. Joku kertoi joskus rukoilevansa aina ennen nettiin menoa ja kaiken aikaa siellä ollessaan, kun Jumala nostaa asioita sydämelle. Kuulostaa ihanalta.
Rukous ei mielestäni ole käytännön töiden pakenemista, ei ainakaan minulle. Pikemminkin tämä nettisurffailu on juuri sitä, kotitöiden pakenemista ainakin. Mutta jos rukoilisin sen sijaan, että istuisin tässä, niin kyllä varmasti tulisi mieleen tiskit, jotka pitää hoitaa tai pyykit tai innostuisin vaikkapa siivoamaan, kun mieleni virkistyisi.
Katsonkohan joskus taaksepäin elämääni ja kadun katkerasti näitä hukkaanheitettyjä minuutteja, tunteja ja päiviä, jotka vietin koneen ruutua tuijottaen, vaikka olisin voinut viettää ne Jumalan kanssa?
Israelin Orwell-painajainen
8 kuukautta sitten
Olen usein miettinyt samaa. Ehkä nyt olisi aika tankata Raamatun sanaa, eikä tuhlata aikaa. Omana mielipiteenäni sanoisin, että ne hetket, jotka olet viettänyt tätä blogia kirjoittaessasi, eivät ole menneet hukkaan. Olen saanut paljon kirjoituksistasi :)
VastaaPoistaHyvää huomenta, Anna!
VastaaPoistaMinusta blogisi on eräänlaista rukousta. Koen sen siten sydämessäni.
Minä rukoilen ja juttelen Jumalalle samalla kun bloggailen. Käydessäni blogeissa, rukoilen blogin pitäjän puolesta, - yleensäkin netissä surffaillessani rukoilen, kun joku ihminen tai asia nousee sydämelleni.
Rukous on kuin hengittämistä. Rukoilen hellan ääressä, pyykkiä silittäessä, kävellessä jne.
Rukoilen Raamatun Sanan äärellä, hiljennyn ja vain olen Jumalani kanssa.
Rukoillaan lakkaamatta!
Siunausta rukouselämään! <3
Häivähdys: kiitos rohkaisusta :)
VastaaPoistaNurkkalintu: Huomenta :) En olekaan tullut ajatelleeksi, että blogin kirjoittaminen voisi olla rukousta, mutta onhan sekin jonkinlaista keskustelua Jumalan kanssa. Ja tosiaan, rukous ei ole jotenkin erillinen tapahtuma, vaan se voi olla käynnissä läpi päivän, joka hetkessä voi jutella Jumalalle ja tehdä kaiken hänen kanssaan.
Niin helposti Jumalallinen ulottuvuus vaan unohtuu elämästä ja rukouksesta tulee ikään kuin velvoite,asia, joka pitäisi tehdä. Mutta on ihana, että Jumala kutsuu meitä vain olemaan kanssaan rukouksessa, ei suorittamaan rukousta. Hän ei mittaa kuinka pitkään/hartaasti rukoilemme, onneksi.
Kiitos kommenteista ja siunausta elämäänne :)
Nurkkalintu kirjoitti asian hyvään muotoon, juuri tämän blogin kirjoittaminen on kuin rukous; pohdiskelua ja ajatuksia Jumalasta ja Hänen työstään. Uskon, että Jumala on oikein onnellinen blogistasi, harva meistä edes pohtii niin hienosti tärkeitä asoita kuin sinä. Ja kun kirjoitat niistä tänne, pääsevät muutkin osallisiksi keskustelustasi Jumalan kanssa ja siten lähemmäksi Häntä. Minulle blogisi lukeminen on hiljentymistä hengellisten asioiden äärelle ja todellä tärkeää (vaikka viime aikoina vähemmän olen kommentoinutkaan), voisin siis soimata itseäni kun en edes blogia ole ehtinyt lukemaan... Siunasta sinulle ja blogikirjoittelullesi!
VastaaPoistaKiitos Blue_me :) Siunausta sinullekin!
VastaaPoista