Kling klang klong

Anna täällä kolistelee. Blogini hiljeni joulun alla, mutta nyt päätin rikkoa hiljaisuuden.

Olen ollut kiireinen. Kiire on kuitenkin asenne, jonka olen itse luonut, ja jota ruokin täyttämällä kalenterini ja priorisoimalla vääriin asioihin. Tämän vuoden aikana haluan oppia yhden asian. Haluan oppia laittamaan levon tärkeysjärjestyksessä ykköseksi. Lepo on kaikista tärkeintä. Siksi lopetankin tällä kertaa tähän ja menen unille.

Tai vielä yksi juttu! Tämän vuoden sloganiksi haluaisin tämän lauseen:

"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää" Eeva Kilpi

Sen sijaan, että pelkäisin elämää, voisin ajatella, että joka päivä voi tapahtua jotain yllättävää hyvää, jota en osannut etukäteen aavistaa. Elämän arvaamattomuus ei ole pelkästään kirous, se on myös siunaus ja tekee elämästä mielenkiintoista.

Ei elämässä tapahdu aina pelkästään ikäviä asioita, vaikka niitäkin tapahtuu. Tai ainakaan etukäteen pelkääminen ja murehtiminen ei auta. Kuitenkin niistä pahimmistakin hetkistä aina selviää, kun on pakko selvitä. Etukäteen murehtimalla onnistun vain pilaamaan kevyet, iloiset ja huolettomiksi tarkoitetut päivät. Joka aamu on Herran armo uusi, jokaiselle päivälle on oma voimansa ja kullekin päivälle riittävät sen päivän murheet.

Ja vielä:"Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa" Fil. 4:13 tai uudemman käännöksen mukaan: "Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. " FIl 4:13