Jumala sotii puolestani

Raamatussa Jumalalla on monia nimiä, joista yksi on Herra Sebaot, sotajoukkojen Jumala. Sillä ei tarkoiteta sitä, että Jumalamme olisi joku verenhimoinen sotaa rakastava Jumala, vaan sitä, että Herra on pyhä Jumala, läpikotaisin oikeudenmukainen ja hyvä ja hän on taivaallisten sotajoukkojen komentaja

Kun israelilaiset olivat paenneet Egyptistä ja tulleet punaiselle merelle, he huomasivat, että Faraon joukot olivat lähteneet ajamaan heitä takaa. He kauhistuivat ja syyttivät Moosesta. Pakoon ei päässyt ja taistelu oli mahdoton. 2. Mooseksen kirjassa luvussa 14 kerrotaan, mitä sitten tapahtui. Yksi jae nousi erityisesti mieleeni:

Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.2. Mooseksen kirja 14:14

Kun minusta tuntuu, että olen mahdottomassa tilanteessa, josta ei näytä olevan mitään ulospääsyä, voin muistaa, että Jumalani on Herra Sebaot. Voin huutaa häntä avuksi ja hän "sotii" puolestani ja halkaisee vaikka punaisen meren edestäni, jos niin tarvitsee. On turvallista tietää, että puolellani on Jumala, Herra Sebaot, joka rakastaa minua. Hän meni rakkaudessaan niin pitkälle, että antoi oman Poikansa kuolemaan minun syntieni sovitukseksi.

Ristillä Jeesus lunasti meidät vihollisen vallasta, maksoi hengellään lunnaat meistä jokaisesta,  Hän osti kuolemallaan ja verensä vuodattamalla meille vapauden kuoleman vallasta ja hänessä meillä on kaikki, mitä elämässä tarvitsemme. Meidän ei tarvitse taistella itsellemme vapautta synnistä, sillä Jeesus on jo taistellut sen taistelun. Me voimme vain ottaa sen vastaan tai kieltää sen sovituksen, jota meille tarjotaan.

"Hengellinen sodankäynti" on aihe, mitä vierastan, jos sillä tarkoitetaan sitä, että meidän itse pitäisi kovasti rukoilla ja paastota ja ajaa ulos sielunvihollisen (saatanan) voimia rukouksella ja huutamisella.

Sen sijaan Jeesus itse rukoilee alati Isää meidän puolestamme ja Hän "sotii" meidän puolestamme. Vaikka elämä tuntuu välillä taistelulta, me saamme levätä Jeesuksen sovitustyön ja armon varassa. Se on täytetty! Kuten tuossa Raamatunpaikassa oli, niin me saamme olla hiljaa ja Jumala taistelee.

Minua lohduttaa se, että  tunnen elävän Jumalan ja Hän on Pyhä Jumala, Herra Sebaot, sotajoukkojen Jumala, Jumala, joka herättää pelkoa ja kunnioitusta. Ei siinä mielessä pelkoa, miten pelko yleensä mielletään peloksi jostain pahasta. Ei, vaan Jumalanpelko on pikemminkin pelkoa, joka syntyy kun kohtaa jonkun niin äärettömän hyvän, pelkoa ja kunnioitusta.

On ihanaa, että Jumala ei ole "mamis", - tai kuten aikaisemmassa kirjoituksessani kirjoitin, Jumalan rakkaus ei ole "naisten lässytystä". Hän on kiivas Jumala, joka rakastaa lapsiaan niin paljon, että taistelee meidän puolestamme.

Raamatussa  2. Kuninkaiden kirjassa kerrotaan, kuinka Syyrialaiset lähettivät sotilaita vangitsemaan profeetta Elisaa ja profeetan palvelija näki suuren sotajoukon ja kauhistui:

Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: "Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?""Älä pelkää", Elisa vastasi, "meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä." Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi." Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään. 2. Kun 6:16-17