torstai 13. toukokuuta 2010

Ole rehellinen, Anna

Rehellisyys on minulle vaikeaa. Minun on helpompi pettää itseäni kuin olla rehellinen. On helpompi sulkea silmät, kuin kohdata totuus sellaisena kuin se on. Minusta tuntuu, että tämä uskonnollisuuskin on yksi tapa jolla petän itseäni. Osaan hyvin teeskentelyn ja tekopyhyyden, ylpeyden, ylimielisyyden ja omahyväisyyden.

Mielestäni on parempi olla rehellisesti syntinen kuin epärehellisesti pyhä, sillä syntinen tietää tarvitsevansa apua, epärehellisesti pyhä taas luulee, ettei tarvitse enää mitään. Jeesuskin oli fariseuksille ankara, mutta "syntisille" lempeä. Ehkä siksi, että farikseukset luulivat olevansa parempia ihmisiä ja olivat niin täynnä omaa pyhyyttään, etteivät enää mielestään tarvinneet mitään. Jeesus kuitenkin osoitti mitä he olivat: valkeiksi kalkittuja hautoja, ulkoapäin kauniita, mutta sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa. Tähän on jotenkin helppo samaistua.

Joskus ihmettelen, että ihmiset hyväksyvät minut vielä joukkoonsa, vaikka olen näin sietämätön fariseus ja "uskonnollinen valehtelija".

En ymmärrä miksi rehellisyys on niin vaikeaa minulle. Olen niin tottunut pettämään itseäni, etten edes huomaa kun teen niin. Kunpa voisin olla rehellinen itselleni ja ihmisten edessä, niin, että kaikenlainen sädekehän kiillottaminen voisi jäädä. Kunpa voisin kokea syvästi sen, että minut hyväksytään, vaikka olen rehellinen, eikä minun tarvitse esittää yhtään mitään muuta kuin mitä olen.

Jumalan nimi on "minä olen", ja hänen edessään minäkin voin vain olla. Hän on luonut minut olemaan (ei esim. tekemään). Olemassaolo itsessään on arvokasta eikä arvoa mitata sen mukaan mitä teen tai mikä on asemani. Riittää, että minä olen.

Toivon, että voisin olla rehellinen itselleni ja muiden edessä. Toivon, että voisin oppia lisää Jumalasta. Juuri nyt elämä on vaikeaa ja tarvitsen Jumalaa enemmän kuin koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti